He söivät illallisen suutuksissaan ja äänettöminä. Sitten menivät puhkaen lepoastioihinsa.
Mutta yön aikana he tuumivat vaimoineen uusia tuumia ja huomenna sanoivat veljekset toisilleen, että he eroavat.
Ja he erosivat. Maat halaistiin kahtia, vanhempi veljes sai Lähdemäen taloineen ja sulatetuine peltoineen. Nuorempi veljes sai talon rahat ja osansa irtaimistosta.
Nuorempi veljes läksi rahoineen ja irtaimineen omalle maapalstalleen. Läksi suutuksissaan, ei tarjonnut työssä kovettunutta kättään veljelle jäähyväisiksi.
Hän teki metsään toisen kartanon ja sulatti peltoja sen ympärille. Maahan rytkähtelivät suuret puut ja peltoaukea yhä leveni. Kannot kohoilivat maasta leveine juurineen ja suuria juurikkakasoja ilmestyi raadokselle. Nuorempi veli teki itse ja teetti muilla ja työ edistyi yhtenään.
Mutta sitten rupesivat loppumaan kotitalosta saadut rahat ja pelto ei ruvennut täyttä viljaa kantamaan.
Vanhemman veljen pellot kasvoivat ja vanhempi veljes söi paksun rukiisen leivän.
Mutta nuorempi veljes ei tahtonut turvautua vanhemman veljen armoihin. Hän oli eronnut suutuksissaan ja pysyi suutuksissaan, kävipä sitten miten kävikin.
Hän meni kylän kauppiaan luo ja otti velaksi. Kylän kauppias antoi mielellään.
Kun uudestaan loppui vilja, meni hän uudestaan kylän kauppiaan luo ottamaan velaksi ja kylän kauppias antoi mielellään.
Nuorempi veljes teki niin monia monituisia kertoja... kauvan aikaa.
Mutta sitten kylän kauppias ei antanutkaan enää velaksi. Kuului tarvitsevan takaisin entisetkin.
Se oli kevättä silloin. Nuorempi veljes kynti peltojaan ja kylvi maahan viimesen viljansa. Rukiin alku versoi lupaavana ja kevättouvot rupesivat tekemään samaten.
Mutta muuanna päivänä kun nuorempi veljes kynti pellollaan juurikkakasain keskellä, näki hän kylän isäntiä menevän taloonsa. Pitäjään vallesmanni näkyi menevän myös.
Ja ne taloon menijät katsoivat voitonhimoisena lupaavan näköisiä viljapeltoja. Katsoivatpa isän talosta tuotua ruunaakin, jolla nuorempi veljes oli kyntämässä.
Talosta alkoi kuulua huutoja ja siellä rupesi paukahtelemaan vallesmannin vasara, kun kylän kauppias otti pois velkojaan korkoineen.
Nuorempi veljes riisui heponsa ja kävi katsomaan. Hän katsoi, eikä virkkanut mitään. Leveä leuka vaan tukevasti värähteli ja otsalle ilmestyi tummia ryppyjä. Emäntä oli kätkeytynyt kammariin.