Pieni poika tuli itkerehellen isän polvia hyväilemään, mutta jäi suu auki katsomaan, kun isä ei hänestä välittänyt mitään. Irroitti vain hänet hiljaa itsestään ja äänetönnä katseli hävityksen kauhistusta.
Tavarat alkoivat huveta. Alkoivat mennä puolesta arvosta, mutta isäntä ei virkkanut mitään. Mitäpä hänellä oli virkkamista.
Tukevasti värähteli vain leveä leuka ja otsalle ilmestyi tummia ryppyjä.
Silloin ilmestyi vahvaharteinen mies joukon seasta. Se astui vallesmannin luo käskien lopettaa huutokaupan. Sanoi maksavansa kaiken velan.
Nuorempi veljes ei virkkanut mitään, leveä leuka vaan yhä tukevammin värähteli.
Kylän isännät hajaantuivat ja tavarat jäivät pihalle hajalleen. Muutamat menijöistä heittivät niihin vielä himokkaita silmäyksiä.
Vanhin veljeksistä luki vallesmannille rahat ja vallesmannikin läksi tiehensä.
Silloin jäivät veljekset kahden kesken. Nuorempi veljes ei virkkanut nytkään mitään, mutta leveä leuka vieläkin pyrki värähtelemään ja kasvoille herahti lämmin vesikarpalo, joka salaa hieraistiin nutun hihaan.
Toinen ei virkkanut mitään ja toinen ei toiselta odottanutkaan mitään. He istuivat molemmat kammarissa kahden kesken ja molemmista tuntui niin hyvältä.
Mutta hiiloksessa porisi mustakylkinen kahvipannu ja nuoremman veljeksen vaimo hääräili sen ympärillä.
He joivat äänettöminä kahvia pari kuppia mieheen ja sitten erosivat. Melkein äänettöminä erosivat, mutta, työstä rajaantuneet kädet puristivat toisiaan jäähyväisiksi ja vanhin veljes muistutti:
Nuorempi veljes seisoi kauvan pihalla ja katsoi vanhimman veljeksen jälkeen. Tuntui niin hyvältä nuoremman veljeksen sydämmessä.
Ja rukiin alku versoi lupaavana pelloilla juurikkakasain keskellä. Kevät-touvot rupesivat tekemään samaten.
Aaro löi kuin vimmattu. Tuimasti välähteli kirveen kirkas terä, vinhakasti lastut puusta kimmahtelivat ja raikkaasti pauke kajahteli kuusikossa. Pökäleitä katkeilikin suuren kuusen tyvestä toinen toisensa häntäkoukussa.
Alkoi kumminkin ruveta hakkaajaa hengästyttämään ja hän istahti kuusen tyvelle lepäämään. Tuntuikin istuminen lumisen kuusikon sisässä niin rauhoittavalta. Tuuli hiljaa kuusia heilutteli ja niistä pudota lupsahteli lumi maahan pieninä paloina. Siihen putoili muun lumen sekaan... sai kumminkin pieniä syvennyksiä hangen pintaan, josta näki että siihen se oli pudonnut...