Ensinkin oli kokoontunut mies ja hevonen joka talosta, joka talosta oli suuri summaton hirsi vedätetty ja hirret yksistä tuumin laudoiksi sahattu.
Kun laudat olivat kuivaneet, pantiin taas työhön mies joka talosta. Kutsuttiin hyväksi kiitetty venemestari toisesta pitäjäästä ja ruvettiin valmistamaan suurta suummatonta kirkkovenettä.
Kylän isännät olivat jo monta monituista herranvuotta siitä samasesta asiasta aprikoineet ja tuumineet. Ei tuntunut näet oikein juhlalliselta, että kukin omalla nuottaveneellään kirkolle kitkutteli, siinä tahtoi sydämissä pyöritelläidä kateellista kilpailua ja sen semmosia epäpyhiä asioita.
Viime kesänä syksypuolella siitä asiasta oli ruvettu vasta oikein totisemmin puhumaan ja siitä oli seurauksena että syksytalvesta jo otettiin metsästä veneverstaita.
Ja nyt kaputeltiin ja naputeltiin Rökkilän talon avaralla pihamaalla. Vene kyhättiin kuosulleen ja kaaripuita kiinni naulailtiin. Hiessä päin miehet liehasivat ja päivä keväisellä herttaisuudellaan kiirehti kuivaamaan vasta valmistuvaa venettä.
Ja se valmistui viimein se kaksisoutuinen, pitkä kirkkovenonen. Se lepäsi siinä niin ilosen näkösenä ylettäen melkein pihamaan toisesta päästä toiseen. Ja taas tuli mies joka talosta ja jokaisella miehellä oli tervaämpäri toisessa ja nahtari toisessa kädessä. Ja he sivelivät sen suuren, kaksitoistahankasen ja ilosen näkösen veneen punasen ruskealla tervalla.
Mutta venemestari ryvetti nahtarinsa noessa ja maalasi suuren veneen kokkaan kummallekin puolelle:
Kun terva oli veneeseen kuivanut, tuli taasen kyläläisiä kaksi miestä joka talosta. He panivat monta paksua seivästä veneen alle ja kantoivat sen seipäiden varassa rantaan.
Ja varhain, jo auringon nousun aikoina seuraavana sunnuntaiaamuna kokoontui kylän kansa suuren, iloisen Yhtiön ympärille. Talot ja torpat olivat jätetyt autioiksi; nekin, joiden oli jäätävä kotimiehiksi, olivat tulleet katsomaan suuren kirkkoveneen ensikertaista lähtöä.
Ja vene sai väestä täytensä, muutamia jäi maallekin. Veneessä oli vanhoja muoria ja vaaria, keski-ikäisiä akkoja ja ukkoja ja nuoria poikia ja tyttöjä. Se survattiin verkkaan rannasta taipaleelle, vähän ulommaksi päästyään se kääntyi ja kylän väki alkoi vinhassa tahdissa soutaa kirkolle.