-- Hyh, kylläpäs! -- ihmetteli kylän kansa ja läksivät pois rannasta nenät äkäsesti nyrpällään.
Mutta rantapenkereen päällä tuli vastaan isäntiä ja emäntiä kirkkotamineissaan ja kuuluivat menevän siihen uuteen tuliveneeseen. Silloin ihastuivat torpparit ja loisetkin ja juoksivat rantaan viisikymmenpenninen kourassa. He eivät kaikki joutuneetkaan... olivat vasta rantapenkereellä tulossa, kun "Sukkela" jo eteni rannasta ihmisillä täytettynä. Mutta siitähän ei auttanut työlästyminen, omahan heillä oli veneensä... Jälelle jääneet katsoivat rantapenkereellä, kun uusi vene meni tulista vauhtia mustaa savua ilmaan tupruuttaen.
Mutta ensi sunnuntaina tuli "Sukkela" uudestaan ja silloin oli toisillakin vuoronsa. Ja sitten se tuli joka sunnuntai saaden täytensä joka kerralla. Tuli vasta aamiaisten aikaan ja läksi vähä myöhemmin, mutta ehti yhtä hyvin aikanaan perille.
Mutta Yhtiö kuivi ja ravistui lahden pohjukassa. Vesi huuhtoi tervan sen reunoista, laidat lahoivat ja ääripuut poikki pykeilivät!
Se ei ollut moneen kesään paikaltaan pikahtanut ja alkoi peittyä pajunvesojen sisään, jotka kasvoivat sen omassa pimennossa.
Se näki joka kerta, kun "Sukkela" ihmisiä täyteen ahdettuna läksi kirkolle mennä pahkuamaan. Silloin se muisteli niitä ilosia aikoja, jolloin hän oli lähtenyt samalla tavalla, vaan nyt sai siihen paikalleen lytistyä. Mutta häntähän tarvittiin soutaa ja ihmiset olivat laiskistuneet!
Mutta Yhtiö toivoi vielä... Se toivoi saavansa pannun ja höyrykoneen sisäänsä ja pääsevänsä kirkolle pahkuamaan savua tupruutellen!
Mutta kerran, kerran kokoontui kylän kansa taas Yhtiön ympärille! Ne kokoontuivat iltasella, mutta ehkäpä ne tulivatkin vain tuomaan vasta höyrykonetta.
Yhtiö sahattiinkin poikki ja vedettiin korkealle rantapenkereelle... Siellä hilattiin molemmat kappaleet toisiaan vasten pystyyn ja kannettiin suuri rovio risuja ympärille. Sitten ne sytyttivät risut tuleen ja Yhtiö poltettiin Juhannuskokkona.
Se suuri vene kähisi ja ritisi, mutta ahnaasti tulikielet nuoleksivat sen kuvetta ja leimahtelivat pilviin asti taivaalle!
Silloin muuttui kullan karvaiseksi kesäyön utuinen hämärä... Nurmikko ja lehdistöt -- ne olivat kaikki kultaa! Vanhan kirkkoveneen pyhä tuli oli ne kullannut...